Ensimmäinen adventti

Ensimmäinen adventti pääsi melkein yllättämään, kuten lumi Suomessa joka vuosi yllättää autoilijat. Olen aina ollut "ensimmäisenä adventtina koti on juhla-asussa" -tyyppiä. Joka vuosi siivoan hyvin ennen adventtia ja laitan jouluvalot paikoilleen: tähdet ikkunoihin, valokranssi seinälle, piparimuottivalot eteisen peilin ympärille,... Edellisenä iltana ennen ensimmäistä adventtia on kaikki valmiina. 

Toisin kävi tänä vuonna. Havahduin perjantaina siihen todellisuuteen, että aiemmin ostamani uudet verhot kaikkiin huoneisiin odottavat edelleen lyhentämistä, silittämistä ja ripustamista. Lisäksi siivoukset oli tekemättä, jouluvalot jossakin muuttolaatikoiden pohjilla ja adventtikynttelikkökin askartelematta. Perjantai-iltana päätin, että ensin virittäydyn joulutunnelmaan ja lauantain käytän kodin laittamiseen. Joulutunnelmaan virittäytyminen sujui hyvin. Keitin puolukkamehusta glögiä, avasin Fazerin sinisen konvehtirasian, sytytin kynttilät ja katsoin jouluelokuvan. Kiireisen ja tunteiden vuoristoradalla ollun viikon jälkeen olin rentoutunut ja joulumielellä. 

Lauantaiaamuna heräsin päänsärkyyn, joka olikin seuranani iltaan asti. Aamukahvia keittäessäni katsoin jääkaappiin. Vielä pitää juoda maitoa, jotta saan askarreltua seuraavalle päivälle adventtikynttelikön. Olin muutama vuosi aiemmin nähnyt Hanna-ystäväni blogissa kuvan lasisiin maitopulloihin asetetuista kynttilöistä ja päättänyt, että joskus vielä. Olin onneksi ajatellut asiaa jo aiemmin ja valmistautunutkin. Ei siis tarvinnut yhden päivän aikana juoda koko neljää litraa maitoa. Kolme pulloa oli jo tyhjänä ja pian neljäskin. Olin myös ostanut etukäteen muut tarvikkeet: neljä kiloa merisuolaa, pitkät valkoiset kynttilät sekä koristenauhaa. 

Siirsin kuitenkin kynttelikön valmistamista ja aloitin verhoprojektin. Verhojen lyhentäminen ja silittäminen veikin taas yllättävän kauan aikaa. Kyllästyin. Päätin välillä imuroida. Miten se imurointikin vei niin kauan aikaa? Lattioita en kyllä enää ehdi pestä, jos haluan saada verhot ikkunoihin vielä lauantain puolella. Jatkoin verhojen parissa. 

Yhdeksältä illalla oli ensimmäiset verhot paikoillaan. Silloin muistin, että riisipuuroa pitää syödä ensimmäisen adventin aattona. Ihan outo oma kehittämäni perinne. Perinteeni älyttömyydestä huolimatta aloin keittää riisipuuroa ja samalla selvitellä muuttolaatikon pohjalta löytyneitä valoja, jotka olivat jälleen (kuten joka vuosi) monessa solmussa. Kymmeneltä päätin, että nyt saa riisipuuro olla valmista. Oli hetki aikaa nauttia tutusta ja turvallisesta makuyhdistelmästä: riisipuuroa kanelilla ja sokerilla. Tai niin luulin. Maustekaapista ei löytynyt kanelia. Apua! Mitä nyt? Hetken voivottelun jälkeen päädyin kahteen eri makuvaihtoehtoon: aiemmin keittämäni luumusose tai kaapista löytynyt piparkakkumauste. Kokeilin molempia ja toimi. 

Riisipuuron jälkeen jatkoin verhojen ripustamista sekä jouluvalojen selvittelyä. Edes osittaisen valmiiksi saamisen vuoksi oli hieman oikaistava. Kaikki huoneet eivät saaneet uusia verhoja eivätkä tähtiä ikkunoihin. Vielä. Monet keskeneräiset projektit kannoin varastohuoneeseen ja laitoin oven kiinni. Oikaisten sain levollisen mielen. Klo 00.50 (paikallista aikaa) istuin sohvalle odottamaan Jouluradiosta kajahtavan Hoosiannan alkamista. Kaivoin kaapista Fazerin piparkakkusuklaan. Klo 01 Hoosiannan soi uutena Tuure Kilpeläisen versiona. Tykkäsin siitä. Piparkakkusuklaasta en pitänytkään ihan niin paljon kuin olin muistellut. Mutta mieli oli hyvä. Ensimmäinen adventti oli saapunut, vaikka moni asia oli kesken. Toki moni asia oli jo valmistakin. Yön tunteina Jouluradiota kuunnellessani mietin, että juuri nyt on hyvä olla. Tässä ja nyt. 

Heräsin ensimmäiseen adventtiin viiden tunnin yöunien jälkeen. Olin saanut adventtikynttelikön valmiiksi, joten sain sytyttää ensimmäisen kynttilän. 

Aamukahvia juodessani lähetin ystävilleni viestejä, joissa toivotin hyvää ensimmäistä adventtia: "Hosanna to the Son of David! Blessed is who comes in the name of the Lord! Hosanna in the highest heaven!" (Matthew 21:9) Have a blessed Sunday and first Advent! 

Aamukahvin jälkeen kiiruhdin bussipysäkille ja lautalle, jotta ehtisin Istanbulin luterilaisen kirkon messuun laulamaan Hoosiannaa, toki turkiksi, mutta kuitenkin. Lauttamatkalla ihmettelin joulukuun 3. päivän säätä. Lämpötila lähenteli +20 astetta ja aurinko lämmitti. Suomen talvea rakastavana en yhtäkkiä kaivannut hetkeäkään lunta, vaan nautin lämmöstä. 

IHANAA ENSIMMÄISTÄ ADVENTTIA! <3