Itsenäisyyspäivän Smurffi-vaahto

Olimme suunnitelleet järjestävämme itsenäisyyspäiväksi iltajuhlan pienellä (n. 25 henkilöä) suomalaisten joukolla. Olimme jakaneet tehtäviä ja tarjoiluiden järjestämisvastuita. Omalle vastuulleni tuli karjalanpiirakoiden ja täytekakun tekeminen. Varsin sopivat tehtävät, joskin näin jälkikäteen ymmärrettynä myös paljon aikaa vievät.

Karjalanpiirakat sain tehtyä edellisenä iltana.

Täytekakun tekeminen ei sitten ollutkaan ihan se helpoin projekti. Tai olisi varmasti ollut, jos olisin vaatinut itseltäni hieman vähemmän. Halusin kuitenkin tehdä näyttävän kakun, täyttäähän Suomi vain kerran 100 vuotta. Olin leiponut kolme pohjalevyä pellillä, jotta saisin suorakulmion muotoisen kakun ja riittävän suuren. Itsenäisyyspäivän aattona aloin sitten illalla klo 23 aikaan täyttämisen. Banaania ja mustikkarahkaa. Mustikkarahkaan piti tulla kerman ja rahkan lisäksi mustikkajauhetta, jota olin tilannut Suomesta. Otin ensin aiemmin saamani avatun pussin jauhetta ja sekoitin rahkan joukkoon. Maistoin. Lisää tarvitaan. Nappasin Suomesta tilatun pussin ja avasin. Jauheen sijasta olin saanut kokonaisia kuivattuja mustikoita. Mietin hetken, että mitä ihmettä nyt tekisin. En varmasti jaksaisi alkaa mihinkään hillon keittämiseen ja kuivattuina mustikat eivät toimisi rahkassa. Onneksi muistin, että jääkaapissa oli vielä pieni määrä Ikeasta hankittua mustikkahilloa. Kippasin sen rahkan joukkoon ja päätin, että nyt saa kelvata. Maku oli melko mieto, mutta sillä mentiin. Täyttämistä varten rakentelin pahvista ja kelmusta kehikon, jonka sisälle kokosin kakun. Kakun täyttämisen ja jälkien siivoamisen jälkeen kello näytti yhtä yöllä. Ja koti oli vielä laittamatta itsenäisyyspäivän juhla-asuun. Ei auttanut kuin kaivella kaapista liinat ja koristeet ja asetella ne paikoilleen, vaikka uni painoi silmää. Lopulta klo 02 kaikki oli valmista ja pääsin nukkumaan.

Itsenäisyyspäivän aamuna nautin aamukahvin kanssa edellisenä päivänä leipomiani karjalanpiirakoita ja aiemmin leipomiani pipareita.

Aamupalan jälkeen alkoi yksi jännittävimmistä vaiheista. Sulatin valkosuklaan ja askartelin sillä leivinpaperin päälle Suomi Finland 100 –logon. Siirsin logon pakastimeen odottamaan kakun päälle pääsemistä. Seuraavaksi alkoi haastavin ja pisin osuus kakun valmistuksessa. Olin päättänyt tehdä kakkuun pinnan, joka olisi Suomen lipun sininen. Koska pelkkä elintarvikeväri, vesi ja liivate olisivat mauttomia, olin ostanut Spritea kaupasta. Sekoitin sinistä elintarvikeväriä Spriteen. Väri oli hyvä.

Liotin Suomesta tuodut liivatteet (muslimimaassa niitä ei myydä) ja sulatin pienessä tilkassa vettä. Lisäsin veden siniseen Spriteen. Seurasi jonkinlainen kemiallinen reaktio ja lopputuloksena oli Smurffin värinen vaahto.

No, tuo vaahto ei sopinut tietenkään kakkuun, joten uudelleen. Tällä kertaa päädyin pelkkään veteen, sokeriin, elintarvikeväriin ja liivatteeseen. Olin tehnyt kakun ympärille pahvista ja kelmusta kehikon, jonka avulla ajattelin hyydyttää nesteen. Kaadoin valmiin nesteen kakun päälle. No, kehikko ei tietenkään ollut tarpeeksi tiivis. Sain aikaiseksi sinisen nesteen tulvan. Suomi on toki tuhansien järvien maa, mutta en halunnut tarjotinta siniseksi, joten äkkiä talouspaperia kehiin ja tulva saatiin pysäytettyä. Kolmannella kerralla odotin, että neste alkaisi hiukan hyytyä. Odotin liian kauan. Koko neste hyytyi hyytelöksi. Onneksi sen sai uudelleen lämmittämällä juoksevaksi. Huh! Loppujen lopuksi neljännellä kerralla sain nesteen pysymään kutakuinkin kakun päällä.

Vielä ennen juhliin lähtöä siirsin valkosuklaisen logon tärisevin käsin kakun päälle. Teksti ei hajonnut. Onnistui. En uskaltanut ottaa riskiä miljoonakaupungin liikenteessä, joten säästin kerman laittamisen juhlapaikalle. Lopputulos oli juuri sitä, mitä olin hakenutkin. Ja makukin oli mitä parhain. Kakku kruunasi ihanan itsenäisyyspäivän juhlamme. Kakun lisäksi nautimme ihania suomalaisia herkkuja (perunamuusia, porkkanalaatikkoa, lohimureketta, ruisleipää, karjalanpiirakoita, pullaa, Fazerin suklaata, irtokarkkeja,...). Ohjelmassa oli yhteislaulua, musiikkiesityksiä, puheita molemmilla kotimaisilla kielillä sekä työskentely: mitä arvostamme Suomessa. Ihana juhla. Ihana itsenäisyyspäivä. Kiitos siitä etuoikeudesta, että saimme viettää Suomen 100. itsenäisyyspäivää!